maanantai 12. helmikuuta 2018

Hiljaiseloa ja kennelyskää

Oho, melkein kuukausi vierähtänyt taas siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Pieni pentunen ei enää olekaan niin kovin pieni, vaan jo yli yhdeksän kilon roikale. Hampaiden vaihto on yhä meneillään, toinen alakulmuri on irronnut ja etuhampaat jo kokonaan vaihtuneet. Turkkiin on alkanut tulla pienen pieniä takkuja, joten nyt harjoitellaan harjaamista päivittäin.


18vko


Pari viikkoa sitten meille saapui ikävä vieras: kennelyskä. Sopivasti vielä niin, että ehdittiin käydä schapetreffeillä juuri ennen oireiden alkamista. Kennelyskähän on siitä paskamainen, että se tarttuu jo ennen oireiden alkamista, ja myös oireiden loputtua. Heräsin treffejen jälkeisenä yönä siihen, että Bela yskii ja oksentaa limaa. Hoitaakaan tuota ei oikeastaan voi, kun on yleensä virusperäinen. Ei auta siis kuin yskiä pois, ja pysytellä erossa muista koirista ainakin pari viikkoa vielä oireiden loppumisen jälkeenkin. Bela on nyt ollut viikon oireeton, joten vielä viikon verran pidetään karanteenissa.


Märkä rotta schapetreffien jälkeen
Jossain vaiheessa tosin olin ihan varma ettei kyse olekaan kennelyskästä, koska ensimmäisen muutaman päivän jälkeen yskiminen kyllä loppui, mutta pepun nuoleskelu alkoi. Anaalirauhaset olivat melko täynnä, joten mietin, olisiko kröhimisen syy sittenkin niissä. Anaalirauhas- ja nieluvaivat kun kulkevat usein käsi kädessä, anaalirauhasneste ärsyttää nielua koiran nuollessa takapuoltaan ja siitä saattaa aiheutua nielutulehdus. Joten kävimme varmuuden vuoksi lääkärissä, tulehdusarvot olivat hieman koholla. Myös kennelyskä voi nostaa CRP:tä, mutta enemmänkin tämä viittaa bakteeritulehdukseen, ja eikun antibioottikuurille siis. Yskiminen kuitenkin jatkui myöhemmin uudestaan, ja ainakin kaksi muuta treffeillä ollutta koiraa oli alkanut myöhemmin köhiä, joten sittenkin oli yskästä kyse.

Surkeinta kennelyskässä on se, että rasitusta tulee välttää. Hermot on olleet koetuksella itse kullakin, kun liikuttaa ei ole normaalisti saanut. Belahan on tyytyväinen, kun se on saanut tunnin painella pitkin metsää vapaana tai liinassa,. Ja kun näin ei tapahdu, niin hän EI ole tyytyväinen. Nyt kun on oireeton viikko takana, on onneksi uskallettu pikkuhiljaa taas lisätä liikunnan määrää.


Eteläpuistossa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti