13 viikkoa ja 5,5 kiloa!

Eilen Belalle tuli ikäviikkoja täyteen 13. Ja "synttärithän" oli myös eilen, koska pentue on syntynyt 28. päivä! Nyt vasta sen itsekin tajusin. Käytiin myös jälleen puntarilla, ja painoa on nyt jo 5,5kg. Mihin se meidän pieni pentu meni?

Synttäripäivän kunniaksi käytiin Mustissa & Mirrissä törsäämässä joululahjaksi saatu lahjakortti. Bela sai nuuskuttelumaton, peurannahkapuruluun, säkillisen ruokaa ja uuden ruoka- ja vesikupin. Nuuskuttelumatto oli erittäinen mieleinen, peurannahkaluu niiiin hieno, kupit ihan se ja sama kunhan jostain se ruoka tarjoillaan. Tähän mennessä on vesikuppina ollut mopsimme vanha kuppi, ja se alkoi jo käydä turhan pieneksi.

Tänään onkin viimeinen kerta pentueskaria. Suoraan sanottuna olen ollut hieman pettynyt koko kurssiin. Nettisivujen kuvauksen mukaan siellä piti opetella tärkeitä arjen taitoja, kuten kontaktia, luoksetuloa, hihnakäytöstä ja rauhoittumista. Mitään näistä ei kuitenkaan ole vieläkään käyty läpi, eka kerta meillä tosin jäi väliin, joten en tiedä mitä silloin on harjoiteltu. Erityisesti harmittaa se että rauhoittumista ei ole opeteltu, koska siihen erityisesti kaipaisin vinkkejä. Tämä pentueskari onkin ehkä suunnattu enemmän sellaisille ihmisille, joilla ei koskaan ennen ole ollut koiraa, eikä tietoa kouluttamisesta vielä juuri ole. Itse en ole saanut tuosta eskarista oikein mitään irti. Belalla on toki ollut hauskaa, koska joka treenin päätteeksi on se ihana leikkituokio!

Tapaninpäivänä oltiin schapetreffeillä, ja voi jehna kun se vasta olikin hauskaa! Ei valitettavasti ehditty siellä viipyä kuin tunti, mutta koko sen tunnin ajan Bela juoksi lajitovereiden kanssa kuin päätön kana. Ja kyllä sitten illalla nukuttikin. Väsynyt pentu: onnellinen omistaja :D

Ensimmäistä kertaa pöydällä

Bela jo 12 viikkoa

Mihin aika oikein menee, Belalla tuli ikäviikkoja täyteen torstaina 12, ja silloin kävimme myös hakemassa ensimmäiset rokotukset. Hän on toipunut sairastumisesta ja leikkauksesta todella hienosti, ja kasvaa aivan hurjaa vauhtia. Maanantaina paino oli 4,5kg, ja torstaina rokotuksilla jo 4,8kg! 100g päiväkasvuilla siis mennään.

Nyt kun sairastuminen on selätetty, ja haava masussa parantunut, olemme päässeet vihdoin tapaamaan koirakavereita. Leonberg Riasa oli ensimmäinen tuttavuus, ja hän onkin nyt Belan (kirjaimellisesti) suuri idoli. Riasa on maailman kiltein jätti, ja osaa ottaa pienet huomioon todella hienosti. Riasan lisäksi on tavattu mopsi & ranskis-parivaljakko Teppo ja Arska, ja bretagnenbassetti Sylvi. Pentueskarissa on myös joka koulutuskerran päätteeksi leikkituokio. Sellaista koiraa ei vielä ole tullut vastaan, jota Bela olisi pelännyt tai edes aristanut. Hän on leikeissä jopa vähän päällepäsmäri, varsinkin jos toinen on pienempi tai yhtään alistuva.

Yksinolotkin ovat alkaneet sujua hyvin, eikä Digital Dogsitterin mukaan kotona ole hirveästi mölytty, kun olen ollut töissä. Sisäsiisteys otti sairastumisen myötä vähän takapakkia, mutta siinäkin on taas menty hurjasti eteenpäin: öisin ei tule enää vahinkoja, ja osaa jopa odottaa aamulla sen aikaa että puen vaatteet päälle. Aktiviteettia ja liikuntaa Bela tarvitsee jo kohtalaisen paljon: jos ei ole kunnolla väsytetty, on jalkojen ja käsien näykkiminen aivan mahdotonta.

12vko

Hengenlähtö lähellä

Ei sitten ollutkaan kyse ihan pelkästä ripulista ja vatsataudista... Torstaina Bela oli keskiviikon ripuloinnin jälkeen jo ihan kunnossa, mutta perjantaina tilassa tapahtui käänne huonompaan. Aamuruuan söi vielä hyvällä halulla, ja oli oma reipas itsensä, mutta noin tunnin kuluttua syömisestä oksensikin sitten kaiken ulos. Ei muuta kuin taas soittoa eläinlääkärille, taas annos pahoinvoinninestolääkettä ja päätettiin aloittaa myös antibioottikuuri. Näistä toimenpiteistä huolimatta Belan kunto alkoi kuitenkin huonontua silmissä, normaalisti todella aktiviinen ja ahne pentu oli täysin apaattinen, ja käänsi vain päätään pois kun yritin tarjota ruokaa. Päivällä alkoi myös estolääkkeestä huolimatta oksentaa uudelleen, joten ei muuta kuin taas aikaa varailemaan. Saimmekin onneksi ajan Nekalan Evidensiaan noin tunnin päähän. Tässä vaiheessa mittasin lämmön, 37,5, eli aivan liian alhainen pienelle pennulle.

Vastaanotolle päästessämme Bela alkoi olla jo todella heikossa hapessa. Ei jaksanut vastustella tutkimuksia lainkaan, tajunnan taso oli laskenut, ja oli jo kuivunut sekä pahasti alilämpöinen. Ruumiinlämpö oli tässä vaiheessa enää 36,6! Pikkuinen laitettiin röntgenkuvien ja ultran jälkeen lämpöpatjalle peittoihin käärittynä, ja aloitettiin nesteytys suoraan suoneen. Röntgenkuvissa ei näkynyt selkeää tukosta, mutta kuva oli samea, joten lääkäri oli päättänyt katsoa vatsan myös ultralla. Vatsaontelossa näkyi jonkin verran vapaata nestettä, mikä ei tietystikään ole hyvä juttu. Katsottiin siis myös veriarvoja, jotta voitiin sulkea elimelliset viat pois. Veriarvoissa ei ollut häikkää, joten jäimme odottelemaan, että sisäelinsairauksiin erikoistunut lääkäri ehtisi ultrata vatsan vielä uudelleen. Noin tunnin kuluttua Bela oli piristynyt nesteytyksen avulla sen verran, että odotushuoneeseen asti kuului, kuinka hän kiljui sairaalan puolella suoraa huutoa, kun oli joutunut kamalaan sairaalahäkkiin. Myös kauluri oli jouduttu laittamaan, koska virtaa riitti jo niin paljon, että oli yrittänyt poistaa kanyylia omin avuin.

Hetken odottelun jälkeen päästiin sitten uudelleen ultraan. Vapaata nestettä näkyi yhä, suolistossa ei näkynyt viitteitä intussusseptiosta, mutta vatsalaukun seinämä oli paksuuntunut (voi johtua oksentamisesta), ja vatsalaukussa näkyi jokin asia, mahdollinen vierasesine. Sitä lääkärikään ei osannut sanoa, mikä tuo asia voisi olla. Keskusteltuani lääkärin kanssa päädyttiin siihen, että lähdetään Hattulan eläinsairaalaan, jossa vatsalaukku pystyttäisiin tähystämään. Siitä alkoikin sitten pisin vajaan tunnin matka ikinä. Kaahasin koko matkan ylinopeutta ohistuskaistalla, ja varmistelin mieheltäni että hengittäähän Bela yhä. Ja kertasin mielessäni sitä, että mitenkäs sitä koiraa elvytettiinkään...

Hattulaan päästessämme Bela jaksoi kuitenkin jo heiluttaa häntää lääkärille, eli selkeästi toivoa oli vielä. Lääkäri totesi nähtyään koiran, että näin pientä ei pystykään tähystämään, joten Bela lähti suorinta tietä leikkuriin vatsaontelon avaukseen. Tunnin verran jännitystä, kunnes lääkäri saapui kertomaan, että vierasesinettä ei löytynyt, mutta ohutsuolessa näkyi värimuutos noin 15cm matkalla. Tämä kertoo siitä, että siellä on kuitenkin ollut se intussusseptio, eli suolentuppeuma, mutta se on lauennut itsestään joko jo nesteytyksellä, tai sitten anestesian seurauksena. Suolta ei ollut lähdetty poistamaan, koska se ei ollut vielä kuolioitunut, ja lääkäri oli saanut mobiliteetin palautettua hieromalla suolta. Arvoitukseksi jää, onko tuppeuma seurausta vatsataudista, vai oireiden alkuperäinen aiheuttaja.

Päätettiin lääkärin kanssa, että Bela jää yöksi sairaalaan tarkkailuun, ja mikäli aamulla kaikki on ok, voidaan hänet kotiuttaa. Kotimatkalla lääkäri vielä soitti, ja kertoi että Bela on herännyt oikein hyvin, ja syönyt jopa hieman toipilasruokaa hyvällä halulla.

Lauantaiaamuna sainkin sitten puhelun, että vointi on kohentunut yön aikana todella paljon, ja aamuverinäytteiden tulokset olivat hyvät, joten Belaa sai lähteä hakemaan kotiin. Monia rahoja vastaan saimmekin sitten lunastaa oikein pirteän tyttösen pois sairaalasta, ja lähdimme kotimatkalle. Lääkärin mukaan seuraavat päivät ovat ne kriittisimmät, koska toki aina on olemassa mahdollisuus komplikaatioihin. Leikkauksesta on nyt aikaa 2,5 vuorokautta, Bela syö hyvin, on todella virkeä ja suoli toimii, joten pikkuhiljaa tässä uskaltaa jo hengittää. Vatsassa on toki nyt melko iso leikkaushaava, joten rauhallisesti pitäisi ottaa ainakin viikon verran. Helpommin sanottu kuin tehty...

Pikku tötteröpää

Bela sai nimensä tv-sarja Supernaturalista, ja jos tämä taistelu voitetaan, niin hän todellakin on supernatural. Jos olisin perjantaina jäänyt odottelemaan eläinlääkäriin lähtöä hiukankin pidemmäksi aikaa, ei meillä todennäköisesti olisi enää pentua, tässä oli nimittäin oikeasti hengenlähtö jo todella lähellä. Suuret kiitokset vielä sekä Hattulan että Nekalan Evidensioille Belan hengen pelastamisesta!

Voihan ripuli

Toissayönä heräsin noin klo 3 siihen, että Bela yökkii ja koittaa oksentaa. Oksensikin sitten pelkkää limaa ensimmäisen kerran tuolloin kolmelta, toisen kerran neljältä ja aamulla kuuden aikaan vielä kerran. Oli myös normaalia vaisumpi, eikä ruoka maittanut ollenkaan normaalilla tavalla. Närppi vain puolet annoksestaan, kun normaalisti tyhjentää koko kupin hanakasti lähes silmänräpäyksessä. Hetken päästä kävi närppimässä hieman lisää, mutta ei kuitenkaan syönyt kaikkea. Oksentamisyritykset loppuivat kuitenkin toistaiseksi kun sai vähän ruokaa masuun. Yön aikana tulleet kakat olivat vielä kiinteitä, mutta aamulla tuli sitten ensimmäinen löysempi kasa. Leikki ei maistunut, eikä muutenkaan touhottanut normaalisti, ja pian alkoikin sitten ripuloida jatkuvalla syötöllä. Näin pienen pennun kanssa vatsatauti on aina vakava asia, koska pentu kuivuu todella nopeasti rajun ripulin seurauksena. Siispä soittoa eläinlääkäriin, ja aikaa varailemaan. Soitin ensin Eläinystäväsi-lääkäriin, koska olen käyttänyt sitä edellisen koiran kanssa, mutta heillä oli päivän ajanvaraukset aivan täynnä. Kasvattaja-Sari on kehunut kovasti Hervannan eläinlääkäriä, ja saimmekin sinne ajan klo 11.30.

Äitini ja siskoni olivat tulossa käymään, ja heidän saavuttuaan Bela jaksoi kuitenkin innostua vieraista ja leikkiä. Siskoni lähti mukaan eläinlääkärikäynnille. Bela nesteyttiin, ja saimme mukaan Promax-tahnaa tasapainottamaan suolistoa. Lisäksi annettiin ohjeeksi tarjota ruokana keitettyä riisiä pieninä annoksina niin kauan, kunnes ripulioireet helpottavat. Antibioottia eläinlääkäri ei kuitenkaan nähnyt järkeväksi aloittaa heti näin pienelle pennulle.

Kotimatkalla Bela alkoi kuitenkin taas yökkiä, ja kotiin päästyämme taas uudestaan. Kuljetusboxiin oli myös väännetty oikein kunnon kasa ripulikakkaa, joten siivoushommia oli tiedossa. Kotona Bela oli todella vaisu, ei jaksanut kiinnostua mistään, eikä ainakaan siitä keitetystä riisistä. No, kukapa nyt pelkkää riisiä haluaisi syödä. Hetken tilannette seurattuani oli pakko soittaa eläinlääkäriin uudestaan, koska aloin olla todella huolissani. Edes herkkunami ei kelvannut, käänsi vain päätään pois ja oli kuin märkä rätti. Lähdettiin sitten uudestaan ajamaan Hervantaan, ja laitettiin pistoksena Cerenia-pahoinvoinninestolääke, jota saimme pillerimuodossa myös kotiin mukaan. Antibiootin aloittamista myös pohdittiin, mutta päädyimme lääkärin kanssa siihen, että otamme kuurin mukaan, mutta aloitetaan se vasta tänään, jos tilanne näyttää siltä että kuurille on tarvetta. Cerenia auttoi nopeasti, ja kotona olikin sitten jo huomattavasti pirteämpi koiran alku. Riisi ei kuitenkaan edelleenkään kelvannut, niin eikun kaupasta kanaa hakemaan, ja sitä sitten keittelin riisin joukkoon. Johan alkoi ruoka maittaa! Söi koko pienen annoksen hyvällä halulla, ja katsoi sen jälkeen sen näköisenä, että ruoka oli hyvää mutta sitä oli liian vähän. Riisi & kana-linjalla jatketaan nyt sitten ainakin vielä tämä päivä. Antibioottikuuria ei näillä näkymin tarvitse aloittaa, Cereniaa ja Promaxia annetaan vielä varmuuden vuoksi ainakin tänään. Nyt pieni murunen onkin taas aivan oma itsensä, eli jatkuvasti saa olla hakemassa pois syömästä milloin mitäkin huonekalua tai kenkää :D

Pakko kyllä kehua tuota Hervannan eläinlääkäriä, lähes hysteerisen huolestunut pennunomistaja sai todella hyvää palvelua, ja hintakaan ei ollut päätähuimaava. Eikä uusintakäynnistä veloitettu kuin lääkkeiden hinta, kun monessa muussa paikassa olisi varmasti otettu myös uusi käyntimaksu. Arvostan! Hervantaa tulemme kyllä käyttämään jatkossakin, mikäli eläinlääkärille on tarvetta. Toki toivotaan, että tarvetta ei tule, mutta harva koira tietenkään pystyy koko elämänsä lääkäriä välttämään.

Ja vielä lopuksi: että mua raivostuttaa, kun edes kaupungin keskustassa ei voi niitä kakkoja kerätä! Oikein mitään muuta syytä en tällä äkilliselle sairastumiselle keksi, kuin sen että on tuolta ulkoa saanut jonkun pöpön toisten ulosteista, kun nyt on pitkin syksyä ollut ärhäkkää vatsatautia liikkeellä. Joten te itsekkäät paskat (pun intended :D), jotka ette viitsi sen verran vaivaa nähdä, että keräisitte jätökset: hävetkää. Kaupunkialueella kakkojen kerääminen kuuluu koiranomistajan velvollisuuksiin. Valitettavasti pentua ei kuitenkaan voi sisällekään säilöä, joten toivotaan, että ei saada jotain ikävää "tuliaista" tuolta ulkoa toista kertaa. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että tulee lunta ja pakkasta, ja se ehkä vähän hillitsee pöpöjen leviämistä.

Paarlemoer Beata

28.9.2017 syntyi maailmaan kahdeksan pientä Schapendoesin alkua, Paarlemoer B-pentue. Lauantaina, 18.11.2017, saimme kotiin pentueen sijoitusnartun, Paarlemoer Beatan, kutsumanimeltään Bela.

Schapendoes rotuna on minulle täysin uusi tuttavuus, toki kävin kasvattajilla tutustumassa rotuun ennen pennun hankintaa, mutta ns. laajempaa kokemusta minulla ei tästä rodusta etukäteen ole. Edellinen koirani oli rodultaan mopsi, mutta jouduttuani lopettamaan sen perinnöllisten sairauksien takia vain kolmen vuoden iässä, päätin, että ei enää ikinä. Uutta rotua miettiessä ensimmäinen kriteeri olikin, että rodun yleisen terveystilanteen on oltava hyvä. Minulle koira on pääasiassa perheenjäsen, joten seuraava kriteeri oli sitten se, että koira ei saa olla liian aktiivinen, vaan rodun tulee sopeutua myös seurakoiran elämään. Lisäksi asumme kerrostalossa, joten ilmoittavat- ja muut vahdit oli tietenkin poissuljettu. Schapendoes istuu hyvin näihin kriteereihin. Plussaa tuli myös siitä, että nämä taipuvat myös vaikka mihin harrastuksiin, ja tulemmekin varmasti kokeilemaan erilaisia harrastuksia. Vaatimattomasti olenkin jo ilmoittanut Belan heti Koirakoutsin pentueskariin, ja se alkaa tulevana perjantaina.

Kun kyselin kasvattaja Sari Janssonilta pentueesta, hän kertoi, että vapaana on ainoastaan yksi narttu, jota hän oli kaavaillut sijoitukseen. Pian kävinkin tutustumassa Sariin ja pentuihin, ja totesin, että nyt on löytynyt ihminen, joka jaksaa höpöttää koirista yhtä paljon kuin minäkin :D Sari olisi ollut valmis myös myymään pennun, mutta mietittyäni asiaa viikon verran, totesin, että sijoitus ei kuulosta lainkaan huonolta vaihtoehdolta. Olen itse myös kiinnostunut kasvattamisesta tulevaisuudessa, joten sijoituksen kautta pääsen varmasti näkemään myös tätä puolta lähemmin. Joten asia lyötiin lukkoon toisella tutustumiskäynnillä, ja niin Belasta tuli meidän murunen <3

Perustin blogin jotta voisin kirjata ylös Belan pentuaikaa ja kehitystä, edellisen koiran kohdalta kun jäi hieman harmittamaan, että en laittanut mitään juttuja ylös. Yritänkin nyt päivittää juttuja tänne ahkerasti, koska tämä ihana vauva-aika on kuitenkin niin äkkiä ohitse. Olen paperia vaille valmis eläintenhoitaja, joten varmasti tänne tulee juttuja myös muista eläimiin liittyvistä aiheista. Koirien lisäksi erityisesti lehmät ovat sydäntä lähellä, ja työskentelen tälläkin hetkellä osa-aikaisena karjanhoitajana. Edellisen koirani tarinan tulen varmasti myös kertomaan tänne ajan kanssa.