Näyttelyitä ja harrastusjuttuja

Paljon on taas kesän ja syksyn aikana tapahtunut ja saatu aikaan. Belan ensimmäinen näyttely keväällä oli tosiaan se Harjavalta RN. Pentuja oli vain kaksi, Bela ja veljensä Toope. Natiaiset menestyivät hienosti, molemmat saivat hyvän arvostelun ja kunniapalkinnon. ROP-pennuksi valittiin Toope, ja Bela olikin sitten ensimmäisessä näyttelyssään VSP-pentu! Arvostelut molemmilla olivat niin samanlaiset, että tällä kertaa kehäkäytös taisi ratkaista kisan Toopen eduksi.

Harjavalta RN 12.5 saalis

Seuraavana näyttelykalenterissa olikin sitten Pori KV 28.7, ja ensimmäistä kertaa junnuluokassa. Bela ERI SA, joten pääsimme kilpailuluokkaan tavoittelemaan sertiä. Jäi kuitenkin saamatta, mutta saimme varasertin. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen Belan suoritukseen.

Pori KV 28.7, ERI SA VASERT

Suomen Schapendoes Ry:n erikoisnäyttely Keuruulla 26.8 olikin sitten aivan mahtava päivä kaikin puolin. Bela karvan vajaa 11kk meni ja voitti luokkansa, ERI SA. AINOA junnunartuista, joka sai rodun erikoistuomarilta SA:n. Ja paras narttu-luokassa Bela sijoittui neljänneksi. Narttuja oli näyttelyyn ilmoitettu kaiken kaikkiaan 57. Ja näistä kaikista minun pieni Bela oli neljänneksi paras!!! Olin aivan pyörällä päästäni. Ihan mahtavaa, vaikka serti jäi saamatta, ja jouduimme tyytymään tälläkin kertaa varasertiin. Mutta niinkuin hyvä ystäväni sanoi: Ei junnuluokasta mennä hakemaan sertejä oman rodun erkkarissa :D Lisäksi pääsin esittämään veteraaniherra Tepin, joka sijoittui paras uros-luokassa neljänneksi, ja oli VSP-veteraani. Nämä upeat kuvat otti Tuija Laurila.

Erkkari 26.8, kuva Tuija Laurila

ERI SA JUN1, PN4 VASERT, kuva Tuija Laurila

Tepi <3 kuva Tuija Laurila

Näyttelyiden lisäksi ollaan harrasteltu paljon muutakin. Tottis on vallan hyvällä mallilla, ja hajuhommiakin tehdään kun keretään. Hajutyöskentelytreenien ajankohta vaan valitettavasti siirtyi niin myöhäiseen iltaan, että emme juuri enää sinne pääse. Kun herää töihin klo 4.00, on pakko olla nukkumassa melko aikaisin illasta :D

Syyskuussa pääsimme Belan kanssa mukaan Suomen Etsijäkoirien alkeiskurssille, ja tykästyimme molemmat harrastukseen heti ensimmäisestä jäljestä lähtien. Etsijäkoira siis jäljestää karanneita lemmikeitä annetun hajun perusteella. Haju voi olla esim. karkurin karvasta, kaulapannasta tai vaikka pedistä. Koira jäljittää mihin suuntaan karkuri on liikkunut, ja ilmaisee riittävältä etäisyydeltä, millä alueella karkuri liikkuu. Bela jäljestää jo melko hienosti, mutta ilmaisun kanssa on ollut hieman haasteita. Tuppaa innostumaan jäljestämisestä niin, että menee kierroksille, eikä sitten oikein enää malta tehdä ilmaisua. Mutta ollaan tässä vielä niin alkutaipaleella, että siinä on aikaa kehittyä. Koulutus valmiiksi etsijäkoiraksi vie kuitenkin noin kaksi vuotta.

Haasteita ja onnistumisia

Huh huh, onkin näköjään jo pari kuukautta taas mennyt edellisestä kirjoituksesta. Aloitin uuden työn maaliskuussa, ja se kaikki uuden opettelu onkin vienyt ajan ja jaksamisen melko tehokkaasti. On sitä kuitenkin ehditty myös koiran kanssa harrastaa. Belan jalkavammakin on parantunut sen verran hyvin, että saatiin fyssarilta lupa ulkoilla taas vapaana, ja muutenkin lisätä rasitusta pikkuhiljaa.

Rauhoittumisharjoitukset Koskikeskuksessa.

Osittain jalkavamman aiheuttaman liikunnan puutteen takia, ja varmasti osittain oman kokemattomuuteni takia, Belan koulutuksessa on ollut välillä melkoisia haasteita. Suurimpana näistä järjetön vetäminen hihnassa, ja hampaiden vaihtumisesta huolimatta jatkunut näykkiminen. Aina sanotaan, että kyllä se pureminen sitten loppuu, kun hampaat vaihtuu... Juu ei. Järjestelmällisellä koulutuksella ja oikeaan käytökseen ohjaamalla ollaan kuitenkin päästy huimasti eteenpäin. Suurin käännekohta oli, kun otin yhteyttä Eläinavustaja Ry:n kouluttajaan Tommi Mäkelään. Ollaan käyty Tommin koulutuksissa nyt noin kuukauden ajan, ja näinkin lyhyessä ajassa Bela on edistynyt valtavasti. Nyt ollaan tilanteessa, että Bela on kävellyt jopa kokonaisia lenkkejä vetämättä käytännössä lainkaan! Itsekin olen Tommin opeilla kehittynyt ohjaajana, mutta kyllä tässä työtä vielä riittää.

Hieman ylpeä itsestään?

Minä hullu menin myös ilmoittamaan Belan näyttelyyn, joten ollaankin nyt kierrelty mätsäreitä jotta saadaan harjoitusta. Sijoituksiakin on tullut, parhaimpana viime viikolla Pirkanmaan Corgistien kevätmätsärissä isojen pentujen punaisen kehän toinen. Tositilanteessa ollaankin sitten reilun viikon päästä Harjavallan ryhmänäyttelyssä. Jännittää jo nyt aivan kamalasti. Toki Bela menee vasta pentuluokkaan, joten ehkä sen ei ole niin väliä, jos kehäkäytös ei vielä olekaan aivan täydellistä. Bela on halutessaan upea esiintyjä, mutta toiset koirat tahtovat vielä viedä huomion liian helposti. Ja minä olen kokematon handleri, joten molemmilla riittää vielä paljon opittavaa.

Huono tuuri jatkuu

Oi ja voi. Meidän epäonni sen kuin jatkuu. Juuri kun päästiin kennelyskän jälkeen takaisin normaaliin liikuntaan, alkoi Bela ontua etujalkaansa metsässä riekkumisen jäljiltä. Ei muuta kuin takaisin lepoon, ja seurailua. Viikko sitten lauantaina etujalka alkoikin jo olla parempi, selkeätä ontumaa ei ollut enää havaittavissa, eli kyseessä oli todennäköisesti jokin lihasvamma. Illalla Bela oli yksin kotona, ja ajaessani töistä kotiin, mies soittaa että Bela ei käytä oikeaa TAKAJALKAANSA lainkaan. Kotiin päästessä vastassa oli täysin kolmijalkainen, erittäin kipeän oloinen pentu. Tietenkään kotona ei juuri nyt ollut kipulääkettä, joten eikun Omaeläinklinikan päivystykseen hakemaan piikkiä. Oli muuten sitten 250 euron Loxicom-piikki... Lääkäri ei löytänyt jalasta mitään selkeää aristuskohtaa, saatiin kipulääkettä mukaan, ja ohjeeksi varata aika ortopedille.

Päivystyksessä

Tiistaina päästiin sitten Eläinystäväsi-lääkäriin Linda Lammin vastaanotolle, ja Belan lonkat kuvattiin. Oikeassa lonkassa näkyi löysyyttä, vasen oli normaali, ja tämä viittaa lonkan nivelsidevammaan. Perinnöllinen löysyys on usein symmetristä, eli kun vain toinen lonkka on löysä, on mitä todennäköisimmin kyseessä tuo nivelsidevamma. Oikean etujalan kolmipäinen olkalihas oli kireä, joten siellä taas on ollut nimenomaan se lihasvamma, jota epäilinkin.

Lonkkaa ei luojan kiitos tarvitse operoida, mutta pitkä lepokausi on nyt tiedossa. Kasvuiän loppuun saakka saadaan lenkkeillä vain kohtuullisen lyhyitä lenkkejä tiukasti hihnassa, kaikki riehuminen ja myös koirakavereiden kanssa leikkiminen on kielletty. Kieltämättä hiukan hirvittää, kuinka tästä selvitään. Nyt pitäisi keksiä lapsukaiselle paljon kaikkea aivotyöskentelyä, jotta saadaan virtaa purettua edes johonkin. Ilmoittauduinkin jo Nose work-kurssille, hajutyöskentely kun on koiralle rauhallista, mutta tehokkaasti väsyttävää aktiviteettia. Ja kun kurssilta hakee perusteet, on Nose workia helppo treenata myös kotioloissa. Toivon mukaan saadaan kurssilta hyvä pohja myös muille hajutyöskentelyharrastuksille!

Hiljaiseloa ja kennelyskää

Oho, melkein kuukausi vierähtänyt taas siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Pieni pentunen ei enää olekaan niin kovin pieni, vaan jo yli yhdeksän kilon roikale. Hampaiden vaihto on yhä meneillään, toinen alakulmuri on irronnut ja etuhampaat jo kokonaan vaihtuneet. Turkkiin on alkanut tulla pienen pieniä takkuja, joten nyt harjoitellaan harjaamista päivittäin.

18vko

Pari viikkoa sitten meille saapui ikävä vieras: kennelyskä. Sopivasti vielä niin, että ehdittiin käydä schapetreffeillä juuri ennen oireiden alkamista. Kennelyskähän on siitä paskamainen, että se tarttuu jo ennen oireiden alkamista, ja myös oireiden loputtua. Heräsin treffejen jälkeisenä yönä siihen, että Bela yskii ja oksentaa limaa. Hoitaakaan tuota ei oikeastaan voi, kun on yleensä virusperäinen. Ei auta siis kuin yskiä pois, ja pysytellä erossa muista koirista ainakin pari viikkoa vielä oireiden loppumisen jälkeenkin. Bela on nyt ollut viikon oireeton, joten vielä viikon verran pidetään karanteenissa.

Märkä rotta schapetreffien jälkeen

Jossain vaiheessa tosin olin ihan varma ettei kyse olekaan kennelyskästä, koska ensimmäisen muutaman päivän jälkeen yskiminen kyllä loppui, mutta pepun nuoleskelu alkoi. Anaalirauhaset olivat melko täynnä, joten mietin, olisiko kröhimisen syy sittenkin niissä. Anaalirauhas- ja nieluvaivat kun kulkevat usein käsi kädessä, anaalirauhasneste ärsyttää nielua koiran nuollessa takapuoltaan ja siitä saattaa aiheutua nielutulehdus. Joten kävimme varmuuden vuoksi lääkärissä, tulehdusarvot olivat hieman koholla. Myös kennelyskä voi nostaa CRP:tä, mutta enemmänkin tämä viittaa bakteeritulehdukseen, ja eikun antibioottikuurille siis. Yskiminen kuitenkin jatkui myöhemmin uudestaan, ja ainakin kaksi muuta treffeillä ollutta koiraa oli alkanut myöhemmin köhiä, joten sittenkin oli yskästä kyse.

Surkeinta kennelyskässä on se, että rasitusta tulee välttää. Hermot on olleet koetuksella itse kullakin, kun liikuttaa ei ole normaalisti saanut. Belahan on tyytyväinen, kun se on saanut tunnin painella pitkin metsää vapaana tai liinassa,. Ja kun näin ei tapahdu, niin hän EI ole tyytyväinen. Nyt kun on oireeton viikko takana, on onneksi uskallettu pikkuhiljaa taas lisätä liikunnan määrää.

Eteläpuistossa

16vko ja hampaiden vaihto alkanut!

Eilen tuli Belalle 16 ikäviikkoa täyteen, ja käytiin hakemassa toiset rokotukset. Tällä käynnillä neiti sai myös passin, jos vaikka tulevaisuudessa lähdetään ulkomaille näyttelyihin.

Iso tyttö jo, oma passi ja kaikkea

Tällä hetkellä Bela on mielestäni aika kaunis rakenteeltaan, se on nyt kaikin puolin sopusuhtainen, ei enää takakorkea tai pelkkää jalkaa. Karva taas on nyt hieman hassu, ihan muutaman päivän sisään pepun päälle on noussut tuollainen irokeesi :D

16vko

Viikonloppuna löysin ensimmäisen heiluvan hampaan, ja parin päivän sisällä se olikin jo irronnut. Kuten myös kaksi muuta hammasta, mutta näistä en ehtinyt edes huomata että ne heiluvat. Kaiken kaikkiaan siis kolme hammasta on nyt lähtenyt, yksi ylhäältä edestä ja kaksi alhaalta. Alas on myös tulossa jo uudet hampaat lähteneiden tilalle. Käsien ja vähän kaiken muunkin pureminen on taas valitettavasti hieman lisääntynyt hampaiden vaihdon myötä, ikeniä varmasti kutittaa. Nyt ei auta kuin leikkiä paljon vetoleikkejä, ja syödä paljon luita, niin saadaan nuo "ihanat" naskalit sieltä irti.

Kuntokolmonen

Luntakin on onneksi saatu nyt sopivasti lisää, Bela kun rakastaa lumessa möyrimistä. Juoksee ja peuhaa, tekee syöksyjä hankeen ja tuhistaa nenäänsä. Kävimme Kaupissa testaamassa kuntokolmosen, ja se olikin oikein sopivan pituinen reitti, hieman vajaassa tunnissa saimme sen kierrettyä. Kävimme päiväsaikaan, joten muita lenkkeilijöitä ei juuri ollut, ja Bela sai painella pitkällä liinalla käytännössä koko matkan. Pienet järvet alkavat kuulemma olla jo jäässä, joten seuraavaksi suunnataan varmaankin jäille riekkumaan.

Vinkki turvalliseen "vapaana"pitoon

Meidän pieni pentu on jo 14 viikkoa (ja painaa 6,3 kiloa). Mitä enemmän tyllerö kasvaa, sitä enemmän hän myös tarvitsee liikuntaa ja aktiviteettia. "Remmilenkeillä" tuota on ihan turha koittaa väsyttää, ja toisekseen hihnakäytöksen harjoittelu on yhtä tyhjän kanssa, jos energiaa ei ole ensin purettu jollain muulla tapaa. Tämä pentu ihan oikeasti tarvitsee LIIKUNTAA. Kaupungin keskustassa asuessa vapaanapito on kuitenkin sanotaanko hieman haasteellista. Luoksetulo ei todellakaan ole vielä varma, ja toisekseen taajama-alueella koiran vapaanapito on kaikinpuolin vastuutonta. Niinpä päätin sijoittaa 9€ 10 metrin jälkiliinaan, ja se oli kyllä vallan hyvä ostos!

Liinan testailua Pyynikillä

Liinan kanssa voidaan ulkoilla "vapaana", eli Bela saa juosta ja riekkua mielin määrin, minä yritän pysyä perässä. Tunnin verran kun tällä tapaa painellaan pitkin Pyynikkiä, on pentu sen jälkeen sopivasti väsytetty. Vapaasti ja omaan tahtiin liikkuminen on parasta liikuntaa pennulle, ja metsäpoluilla kulkeminen on turvallista myös kehittyvälle luustolle & nivelille. Parasta toki olisi, jos koira voisi olla ihan oikeasti vapaana, mutta keskellä kaupunkia ei voi ottaa riskiä. Vammalassa käydään kuitenkin lähes viikottain perhettä ja ystäviä tapaamassa, ja siellä päästään sitten juoksentelemaan myös ilman liinaa.

Lunta parrassa

Toinen hyvä ostos oli naudan putkiluut, nyt kun viimein sain aikaiseksi niitä hommata. Herkulliseen luuhun jaksaa keskittyä pitkän aikaa, ja mamman varpaat säästyy pikku naskalihampailta :D

13 viikkoa ja 5,5 kiloa!

Eilen Belalle tuli ikäviikkoja täyteen 13. Ja "synttärithän" oli myös eilen, koska pentue on syntynyt 28. päivä! Nyt vasta sen itsekin tajusin. Käytiin myös jälleen puntarilla, ja painoa on nyt jo 5,5kg. Mihin se meidän pieni pentu meni?

Synttäripäivän kunniaksi käytiin Mustissa & Mirrissä törsäämässä joululahjaksi saatu lahjakortti. Bela sai nuuskuttelumaton, peurannahkapuruluun, säkillisen ruokaa ja uuden ruoka- ja vesikupin. Nuuskuttelumatto oli erittäinen mieleinen, peurannahkaluu niiiin hieno, kupit ihan se ja sama kunhan jostain se ruoka tarjoillaan. Tähän mennessä on vesikuppina ollut mopsimme vanha kuppi, ja se alkoi jo käydä turhan pieneksi.

Tänään onkin viimeinen kerta pentueskaria. Suoraan sanottuna olen ollut hieman pettynyt koko kurssiin. Nettisivujen kuvauksen mukaan siellä piti opetella tärkeitä arjen taitoja, kuten kontaktia, luoksetuloa, hihnakäytöstä ja rauhoittumista. Mitään näistä ei kuitenkaan ole vieläkään käyty läpi, eka kerta meillä tosin jäi väliin, joten en tiedä mitä silloin on harjoiteltu. Erityisesti harmittaa se että rauhoittumista ei ole opeteltu, koska siihen erityisesti kaipaisin vinkkejä. Tämä pentueskari onkin ehkä suunnattu enemmän sellaisille ihmisille, joilla ei koskaan ennen ole ollut koiraa, eikä tietoa kouluttamisesta vielä juuri ole. Itse en ole saanut tuosta eskarista oikein mitään irti. Belalla on toki ollut hauskaa, koska joka treenin päätteeksi on se ihana leikkituokio!

Tapaninpäivänä oltiin schapetreffeillä, ja voi jehna kun se vasta olikin hauskaa! Ei valitettavasti ehditty siellä viipyä kuin tunti, mutta koko sen tunnin ajan Bela juoksi lajitovereiden kanssa kuin päätön kana. Ja kyllä sitten illalla nukuttikin. Väsynyt pentu: onnellinen omistaja :D

Ensimmäistä kertaa pöydällä